torstai 20. huhtikuuta 2017

Baskimaan kieltä ja kulttuuria

Pääsiäinen täällä sujui rauhallisissa merkeissä. Viime viikon torstaina kävelin kaupungille, ja näin outoja huppupäisiä ihmisiä joka puolella. Lisäksi kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka selvästi odottivat jotain. Jäin sitten itsekin odottamaan ja pian sieltä tulikin iso pääsiäiskulkue, joka kesti noin tunnin. Ensin oli orkesteri, jonka jälkeen alkoi tulemaan eri värisiin huppuihin ja kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Laskin, että erilaisia kaapuja ja huppuja oli ainakin 13. Yksi "huppujoukko" loppui yleensä isoon lavaan, jossa oli taideteos Jeesuksesta tai joistakin Raamattuun liittyvistä kohtauksista. Yhteen joukkoon mahtui aina myös eri soitinten soittajia, esimerkiksi rumpaleita ja trumpetisteja. Veljeni Iiro kertoi näin, että ilmeisesti nämä huppupäät ovat eri järjestöistä ja heidän pääasiallisena tehtävänään on pitää huolta isosta lavasta, jossa on yleensä Jeesuksen tai Marian patsas. Patsaat olivat aidon näköisiä ja aika hienostikin tehty! Osa kulkueessa olleista ihmisistä käveli paljain varpain. Kulkueessa oli aikuisten lisäksi myös paljon lapsia. Se lähti jostain päin Casco Viejoa ja minä seisoin Bilbaon teatterin kohdalla, joka on melkein Casco Viejon ja Abandon rajalla. En siis tiedä kuinka pitkälle kulkue meni, kun olin niin alkupäässä.









Koulussa 2-vuotiaiden kanssa pääsiäistä ei juhlittu muuten, kuin etsimällä ja syömällä suklaamunia. Luulin, että se olisi näkynyt jotenkin enemmän, koska kuvittelin Bilbaon olevan todella uskonnollinen kaupunki. En kuitenkaan tiedä, näkyikö pääsiäisen vietto vanhempien oppilaiden tunneilla. Monesti 2-vuotiailla on vähän eri meininki kaikessa kuin sitä vanhemmilla.

Koulussani oppilaat ovat 2-12-vuotiaita ja käsittääkseni 6-vuotiaat ovat ensimmäisellä luokalla. Sitä nuoremmat ovat aina vain iän mukaan ryhmitelty. Tämä koulu on siis ensimmäinen aste. Alempi toinen aste on 12-16-vuotiaille. Kun sieltä valmistuu, saa päättötodistuksen. Jos kuitenkin haluaa jatkaa vielä opiskelua, siirrytään ylemmälle toiselle asteelle. Se kestää kaksi vuotta ja voi valita, meneekö yleissivistävään lukioon vai ammatilliseen koulutukseen. Kävin esittäytymässä Susanan oppilaille ja he olivat ammatillisen puolen opiskelijoita. Tämän jälkeen voi mennä sitten ammatilliseen korkeakouluun tai yliopistoon. Täällä on tyypillistä asua vanhempien kanssa vielä päälle 30-vuotiaanakin. Kaverini Lorea on nyt 27-vuotias ja sanoi muuttavansa kotoa kun on valmistunut yliopistosta, eli noin 31-32-vuotiaana. Asuminen täällä on hyvin kallista.

Joka kerta, kun joku kysyy minulta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, näytän vain kuvaa, kun en osaa sitä ymmärrettävästi selittää. Kaikki ovat sanoneet, että menee ihan eri tavalla, kuin Espanjassa. Kukaan ei kuitenkaan ole selventänyt minulle, että miten se täällä sitten menee. Löysin nämä tiedot siis itse ja ei se nyt mielestäni niin paljoa suomalaisesta tyylistä eroa. Suomessa kuitenkin ammatillisella puolella on enemmän työharjoittelujaksoja kuin täällä.




Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka baskin kielen pelätään katoavan. Paikallisittain kieli on siis Euskara. Täällä on oikeastaan kaikki kirjoitettu sekä espanjaksi että baskiksi. Omaan korvaan ne kuulostavat lähes samalta, jos ei yritä keskittyä kuulemaansa. Luettaessa espanja on helpommin ymmärrettävää. Monissa kaupoissa myyjät puhuvat vähän sekä-että. He saattavat kassalle tullessa sanoa hei espanjaksi, mutta kassalta poistuessa he sanovatkin näkemiin baskiksi. Kuten olen sanonut, paikalliset ovat huonoja puhumaan englantia vaikkakin he sitä kyllä ymmärtävät. Välillä kuitenkin tuntuu, etteivät he halua ymmärtää sitä. Vaikka kerron englanniksi, etten ymmärrä mitä puhut, ja puhun vain englantia, he alkavat puhumaan espanjaa/baskia kahta kauheammin. Sen jälkeen olenkin siinä vain että "sí, sí". :D Vaikka kyllä korva onkin jo aika tottunut molempiin kieliin ja välillä jopa ymmärtääkin mitä joku koittaa sanoa. Ja olenhan sentään lukiossa lukenut yhden kurssin espanjaa, en tosin kovin hyvällä menestyksellä... :D Mutta sitä kyllä haluaisin oppia puhumaan ihan kunnolla!

Koulussa lapsille puhutaan mielestäni enemmän baskia. Jos kuitenkin aloitan laskemaan numeroita vaikka espanjaksi, he osaavat luetella ne espanjaksi ainakin kymmeneen saakka. Baskin kielessä on pitkiä sanoja ja paljon X- ja Z-kirjaimia tai TX- tai TZ-yhdistelmiä. Myös monen lapsen nimessä on näitä. Esimerkiksi Iratxe, Itxaso, Itziar, Ainhize ja Haizea ovat yleisiä tyttöjen nimiä. Nimet lausutaan monesti eri tavalla, kuin miten ne kirjoitetaan. Esimerkiksi poikien nimet Dylan, Hegoi ja Hugo lausutaan Dilan, Egoi ja Ugo.

Koulussa monella lapsella on ollut syntymäpäivä sinä aikana kun olen ollut täällä. Heille lauletaan baskiksi onnittelulaulu, joka menee samalla melodialla kuin esimerkiksi suomeksi ja englanniksikin. Espanjaksi ei ole onniteltu ainakaan vielä ketään. Lisäksi synttärisankari saa päähänsä pahvikruunun ja hän pääsee puhaltamaan leikkikakun päältä oikeat kynttilät. Kaikille lapsille jaetaan myös maissinaksuja, jotka ovat heidän suurinta herkkua patongin lisäksi. Yhden tytön syntymäpäivänä pääsin jakamaan niitä lapsille ja mietin miksi kaikki olivat ryntäämässä posket täynnä naksuja toiselle kierrokselle, vaikka ensimmäistäkään ei oltu saatu loppuun. Maistoin sellaisen sitten itsekin, eikä mikään ihme, että lapset niistä niin tykkäsivät. Ne olivat nimittäin suolaisia maissinaksuja. Ei niitä suomalaislasten suurinta herkkua olevia suolattomia.

Jotkut paikalliset ovat todella ylpeitä juuristaan ja ovat ehdottomia sen suhteen, että nyt ollaan Baskimaassa eikä Espanjassa. He haluavat puhua pelkkää baskia. Sitten on kuitenkin se toinen puoli, joiden mielestä Baskimaa kuuluu Espanjaan ihan niin kuin mikä tahansa muukin paikka Espanjassa. Espanja on iso jalkapallomaa ja sen näkee kyllä täälläkin. Tällä viikolla iltaisin kävellessäni siellä sun täällä, lähes joka baarissa on telkkari auki ja mitäs muuta sieltä katsottaisiinkaan, kuin jalkapalloa. Paikallinen Athletic Bilbao on kovasti esillä ja varsinkin pelipäivinä kadut ovat täynnä faneja, etenkin Indautxussa ja San Mamésissa. San Mamésissa sijaitsee Athletic Bilbaon kotikenttä. Tässä ollaan myös tarkkoja, että seura on Athletic eikä Atletico, kuten se olisi espanjalaisittain. Käsittääkseni joukkueeseen huolitaan pelaajia vain jos on syntynyt Baskimaassa tai jos pelaajan kasvattajaseura on Baskimaasta.




Tässä kaikille vähän esimakua siitä, miten espanja ja baski eroavat toisistaan. Näillä pääsee täällä jo pitkälle.

Suomi - Espanja - Baski 

Hei/Moi - Hola - Aupa/Kaixo

Näkemiin! - ¡Adios! - Agur!

Mitä kuuluu? - ¿Qué tal?/ ¿Cómo estás? - Zer moduz?

Kiitos (paljon) - (Muchas) Gracias - Eskerrik asko

Hyvää huomenta! -  ¡Buenos días! - Egun on!

Hyvää yötä! - ¡Buenas noches! - Gabon!

Onneksi olkoon!  - ¡Felicidades! - Zorionak!

Tervetuloa! - ¡Bienvenidos! - Ongi etorri! 

Kyllä - Sí - Bai
Ei - No - Ez

yksi - uno - bat
kaksi - dos - bi
kolme - tres - hiru
neljä - cuatro - lau
viisi - cinco - bost
kuusi - séis - sei
seitsemän - siete - zazpi
kahdeksan - ocho - zortzi
yhdeksän - nueve - bederatzi
kymmenen - diez - hamar




Tänään lähden Susanan kahden oppilaan kanssa Getxoon, jossa on ilmeisesti ranta, baareja ja kauniit näköalat vaan olla ja ajatella. Nään tyttöjä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olin pitämässä heille Suomi-esitystä. Ensivaikutelman ja viestien perusteella todella mukavia tyttöjä kyseessä, joten innolla odotan, mitä päivä tuo tullessaan! :) Vähän vaihtelua tähän SOTELI-esivalintakokeeseen lukemiselle. Maanantaina palaan takaisin töihin. Loma on ollut hyvä, vaikka aika pitkä. En kuitenkaan valita. Katsotaan muistanko enää kenenkään lapsen nimeä.. :D Paluu Suomeen on alkanut jo vähän vaivaamaan. Tai no, lähinnä kylmyys ja tulevaisuus... Aika on mennyt todella nopeasti ja vaikka lähtöön on vielä 3 viikkoa, olen nyt jo varma, että voisin helposti jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Yritän kuitenkin nauttia vielä täysillä loppuajastakin! :)

-Iina

ps. Kuvat on vähän erikokoisia, kun olen kuvannut niitä kahdella eri puhelimella, mutta koittakaa kestää :D
Esivalintakokeeseen lukemista puhelimelta, kun en ollut vielä päässyt kirjastoon tulostamaan niitä 80 ihanaa sivua :D







maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tipitapatipitapa Korrika

Viime viikolla töissä oli joka päivä erilaisia aktiviteetteja. Viikkoon mahtui muun muassa, 5-luokkalaisten teatteriesitys, 4-5-vuotiaiden musiikkiesitykset, pääsiäismunien etsintää, korrika-juoksua sekä erilaisia rasteja sisältävä ulkoiluhetki.

Tiistaina työpäivän jälkeen Susana tuli hakemaan minut, Tiian ja Jutan koulusta ja lähdimme pienelle retkelle. Samaan aikaan koululla olisi ollut yhteinen iltapäivä lasten ja vanhempien kanssa. He kävivät pihalla läpi erilaisia rasteja. Vähän harmitti, kun olisin kovasti halunnut jäädä sinne, mutta kuulimme asiasta vasta hetkeä ennen työpäivän loppumista, jolloin Susana oli jo tulossa hakemaan meitä. Olisi ollut mielenkiintoista tavata enemmänkin vanhempia kuin aamuisin ja iltapäivisin kun he kuskaavat lapsia kouluun. Hienoa kuitenkin huomata, että vanhemmat ovat paljon läsnä lastensa koulunkäynnissä.

Menimme ensin Artxanda-vuorelle. Siellä oli paljon ravintoloita ja tasanne, josta näimme hienosti koko Bilbaon ylhäältä katsottuna. Maisemat olivat kyllä todella hienot!

minä ja Bilbao



Tämän jälkeen kävimme katsomassa Colgante-siltaa. Joen toiselle puolelle pääsi "lentävällä lautalla".



Puente Colgante

Viimeisenä kävimme vielä Algorta-rannalla. Se olikin ensimmäinen ranta minkä täällä näimme. Kierroksemme oli nopea, koska Susanalla oli kiire sukulaisensa hautajaisiin. Oli kuitenkin kiva käydä paikoissa, jotta niihin voi mennä uudestaan paremmalla ajalla itsekseenkin. 





30.3-9.4 täällä vietettiin Korrika-juoksua. Siinä juostaan ympäri Baskimaata viestikapulaa kuljettaen. Sen tarkoituksena on kerätä varoja siihen, että baskin kielen opetus jatkuisi. Baskin kielen pelätään katoavan. Noin 40 vuoden ajan oli täysin kiellettyä käyttää baskia. Poliisit ja opettajat vahtivat, että kukaan ei puhunut sitä. Jos sitä puhui, sai koulussa sormuksen sormeensa. Sormus siirrettiin aina seuraavalle lapselle, joka baskia puhui ja viikon lopussa annettiin yleensä fyysinen rangaistus sille, kenellä sormus oli. Korrika on siis mielenosoitus juoksemisen muodossa. Se juostaan joka toinen vuosi ja tänä vuonna oli 20. kerta, kun se pidetään. Eli se on kestänyt noin 40-vuotta. Todella iso juttu täällä! Eri yritykset sponsoroivat sitä. Kaikki haluavat osallistua ja jos eivät mene itse juoksemaan, niin haluavat päästä edes katsomaan. Torstaina kadut olivat poliisien toimesta suljettuna, kun ihmiset juoksivat sitä täällä. Eilen, sunnuntaina juoksu loppui ja kuulemma bileet kestivät koko päivän ja yön.

 2-vuotiaat eivät vielä juokse, joten menimme Jutan kanssa 3-vuotiaiden luokkaan auttamaan heitä ja juoksemaan heidän kanssaan. Jokaiselle oli tehty hienot korrika-kyltit. Juoksimme ehkä noin sadan metrin matkan. Poliisi pysäytti tien kaikelta muulta liikenteeltä sen ajaksi. Edessämme ajoi auto, josta huudettiin "tipitapatipitapa Korrika" ja soitettiin Korrikan tunnuskappaletta. Minun kanssani juoksi neljä 3-vuotiasta ja pidimme toisiamme käsistä kiinni.
Tämä juoksu oli siis noin klo 15, kun 2-vuotiaat olivat vielä päiväunilla. Täällä 3-vuotiaat eivät enää nuku päiväunia. 


Minäkin sain värittää oman kylttini
Juoksuun valmistautumista
Juoksun jälkeen keräännyttiin rappusille hengähtämään

Korrika näkyi myös kaduilla useasti
                        


Torstaina teimme yhdessä lasten kanssa sandwicheja. Jokainen lapsi sai voidella itse leipänsä ja laittaa siihen kinkkua ja juustoa. Vähän joutui auttamaan, mutta hienosti he siitä selvisivät. Leivät laitettiin puoliksi ja toinen puoli vietiin kotiin. 

Kaikki 2-vuotiaat tekemässä sandwicheja

Perjantaina olimme pihalla tekemässä erilaisia rasteja. Oli pallonheittoa, jossa yritettiin kaataa tölkkejä, renkaanheittoa, katuliiduilla taiteilua ja leikkivarjon kanssa temppuilua. Lapset tykkäsivät kovasti ja kyllä se meille aikuisillekin hyvää teki. Oli myös kiva olla pihalla pidempään, kun kaiken tämän lisäksi ulkoilimme vielä normaalistikin polkumopojen kanssa.


Katuliiduilla taiteilua

Palloilla tölkit kumoon. Pääsin opettamaan pallonheittoa!
Renkaanheittoa

Välillä olemme tällä pihalla leikkimässä. Vähän enemmän tekemistä kuin toisella puolella :)
Viikko sisälsi pääsiäisen takia paljon erilaisia aktiviteetteja. Nyt täällä alkoikin kahden viikon pääsiäisloma! Vuodessa täällä on kolme lukukautta ja nyt loppui kevätlukukausi. Seuraavaksi alkaa sitten kesälukukausi. Täytyy itsekin vielä vähän miettiä, miten lomansa täällä käyttää. Kämppikseni Phoebe lähti kahdeksi viikoksi kotiin Lontooseen ja ennen lähtöään hän listasi minulle paikkoja, missä minun pitää käydä. Täytyy katsoa, jos ehtii käymään kaikissa loman aikana. :)

Perjantaina iltapäivällä menimme töiden jälkeen Tiian ja Jutan kanssa Plenziaan. Halusimme nähdä sen rannan, josta kaikki puhuvat. Plenzia on noin 25 kilometriä Bilbaosta. Maisemat olivat sielläkin kauniit ja suuntasimmekin sinne loikoilemaan myös lauantaina, kun mittari näytti +27 astetta. Toivotaan, että lomalla olisi yhtä hyvät kelit, niin voi olla mielellään mahdollisimman paljon pihalla.

Plenzia
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! Loppuun vielä Korrika-laulu! :D

-Iina

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Koulupäivien kulusta

Kaixo!

Päivät täällä menevät hyvin pitkälti samalla kaavalla. Työpäiväni alkaa 9:00 ja lapset alkavat valumaan koululle silloin. Yleensä viimeistään puoli 10 kaikki lapset ovat saapuneet. He leikkivät noin kymmeneen asti, jonka jälkeen siivotaan ja katsotaan kuka on päivän järjestäjä. Tähän asti sekä Rosanan että Yolandan luokka ovat samassa tilassa. Tämän jälkeen jompi kumpi luokista lähtee toiseen tilaan. Olemme olleet pari kertaa "liikuntatunnilla" tilassa, joka on täynnä patjoja ja erikokoisia ja mallisia pehmeitä "palikoita". Sieltä löytyy myös paljon palloja, puupalikoita ja pehmoleluja. Lapset saavat oikeastaan joka välissä vain toteuttaa itseään ja leikkiä keskenään, ohjattua toimintaa ei siis juurikaan ole. Joka päivä aamupäivällä vähän askarrellaan mutta muuten päivät on täynnä leikkiä. Olen askarrellut kaikkien lasten kanssa keväiset kuvat, joista viime postauksessa laitoin kuvaakin. Tämä on helpottanut huomattavasti Rosanan elämää, kun hän on voinut keskittyä vaipparalliin ja muuten pitämään luokkaa silmällä. Tällä viikolla olen ollut pelkästään Rosanan luokan kanssa, niin kuin alunperin suunniteltiinkin. Suomalaisen Jutan ensimmäinen työpäivä oli tiistaina ja hän on ollut keskiviikosta asti Yolandan luokan mukana, joten minua ei tarvita siellä. Jutta oli ensimmäisen päivän kanssani Rosanan ryhmässä ja hän (kuin varmasti moni muukin) ihmetteli miksi Rosanalla ei ole ketään päätoimista avustajaa. Luokalla on pari todella hankalaa tapausta, toisella jonkinlainen adhd ja toisella autistisia piirteitä. Kuitenkin pitäisi pystyä pitämään silmällä ja antamaan huomiota niille 13 muullekin lapselle.

Noin puoli 11 taas siivotaan leikit pois ja istutaan lattialle omille paikoille. Päivän järjestäjä tuo aina patongin (tai joskus keksejä), jota sitten syömme ennen kuin lähdemme pihalle. Tai jos sataa, niin ollaan sisällä käytävällä leikkimässä... Pihalla aktiviteetit ovat lähinnä muurahaisten tutkiminen ja polkumopoilla ajelu. Sisälle tullessa leikitään taas hetki ja siivotaan ennen kuin lapset lähtevät syömään. Minun ei enää tarvitse mennä auttamaan heitä syömisissä, joten puoli yksi alkaa "vapaa-aika". Itse pääsen syömään puoli kaksi ja takaisin pitää olla puoli kolme. Nyt kun on ollut todella aurinkoisia päiviä, olen mennyt pihalle aina kun vaan mahdollista. Lapset nukkuvat puoli kahdesta vartin yli kolmeen. Silloin heille autetaan kengät jalkaan ja aikuiset keräävät sängyt pois lattialta. Monena päivänä yksi tyttö on halunnut istua sylissäni aina siihen asti, kunnes hänet tullaan hakemaan. Koulupäivä loppuu siis 16:00 ja saan itsekin lähteä silloin.

Edellisestä postauksestani sai ehkä sellaisen kuvan, että täällä ollaan ainoastaan ankaria lapsia kohtaan. Kyllä niitä täällä paljon pussaillaankin ja annetaan hellyyttä, mielestäni välillä ehkä vähän väärissäkin paikoissa. Rosana on todella lempeä ja hempeä ja välillä toivoisinkin häneltä vähän tiukempaa asennetta joissakin tilanteissa. Olen opettanut lapsille miten annetaan "give me a five" ja nyt he eivät juuri muuta teekään kun anna minulle läpyjä joka välissä. Osa lapsista osaa jopa sanoa nimeni paremmin kuin jotkut aikuiset. Joillekin olen kuitenkin vain "Na". Lapset ovat myös erityisen kiinnostuneita härnäämään minua niin, että kutittaisin heitä. He myös rakastavat kun heitän pehmopalloa korkealle ja otan sen ilmaan, tai kun näytän kielikoruani... :D

Näin tiistaina Susanaa ja hän kertoi, että oli kuullut koulun rehtorilta todella hyvää palautetta minusta. Opettajat olivat kertoneet, että minusta on ollut suuri apu, kun tulen niin hyvin toimeen kaikkien lasten kanssa ja erityisesti tämän autistisen lapsen kanssa. Olen saanut rakennettua lapsiin todella hyvät suhteet ja Susana sanoi myös sitä, että kun olen todella avoimin mielin tuolla, on se ollut iso plussa. Opettajat olivat myös ihmetelleet sitä, miten voin osata niin hyvin melkein kaikkien lasten nimet parissa päivässä. Olisipa yhtä hyvä muisti kaikissa muissakin asioissa.. :D Palautteesta tulin kyllä hyvälle mielelle! Rosanalla on tapana kiittää todella pienistäkin asioista mitä teen, vaikka se ei aina olisi mielestäni tarpeen. On kuitenkin kiva huomata, että minusta on ollut hänelle iso apu.

Kouluruokailussa täällä syödään paljon papukeittoja ja erilaista kalaa. Ikinä ei ole salaattia. Jälkiruuaksi on ollut joko jogurttia tai joku hedelmä. Välillä ruoka näyttää kummalliselta eikä sitä tekisi mieli syödä, mutta maku on monesti ollut parempi kuin ruuan ulkonäkö. Mitään niin pahaa ei ole ollut, etteikö sitä olisi pystynyt syömään. Olen nyt kumpanakin perjantaina mennyt yhdessä työkavereiden kanssa syömään ulos läheiseen baariin. Viikko sitten meitä oli 11 henkilöä ja tänään 13, joten isolla porukalla lounastetaan. Ruoka siellä on hyvää ja edullista.

Työpäivien jälkeen olen tutustunut Bilbaoon ja kierrellyt Abandon ja Moyuan kauppoja. Osaan nyt vähän jo kulkeakin täällä, kun viime lauantaina olin enkunope Silvian kanssa kiertelemässä. Syötiin paljon pinchoja ja kauheasta vesisateesta johtuen, jouduin ostamaan kumisaappaat. Olen myös viettänyt aikaa kämppikseni Phoeben kanssa. Hän on auttanut minua monessa asiassa ja tulemme tosi hyvin juttuun. Vietin viime lauantaina aikaa myös hänen ja hänen kahden englantilaisen ystävänsä kanssa. Torstaina olin Susanan opiskelijan, Lorean, ja hänen muutaman kaverinsa kanssa syömässä pinchoja ja juomassa pari juomaa. Hekin olivat todella mukavia ja pyysivät minua viettämään viikonloppuakin heidän kanssaan. Joukossa oli onneksi myös muutama englantia osaava, niin minulla ei ollut niin tylsää.

Olen ollut koko viikon aika kipeänä, mutta olen kaikesta huolimatta jaksanut mennä töihin särkylääkkeen ja allergialääkkeen voimilla. Aamut ja illat ovat pahimpia, en tiedä johtuuko vain siitä kun on uudessa paikassa ja kaikki lapset ovat kipeitä, vai onko homeellakin osuutta asiaan. Onneksi saa viikonlopun nukkua ja toivoa, että ensi viikolla olisin terveempi.

Joka tapauksessa olen tykännyt todella paljon olla täällä ja varsinkin nyt kun aurinkokin on paistanut. Vaikka tottakai nyt kun on viikonloppu, sataa ja ukkostaa... Tätä kirjoittaessani ikkuna on selkäni takana auki ja vähän väliä salama välähtää. :( Patonkia syödään paljon ja silti sitä ostaa vielä kämpällekin. Koirat kulkevat lähes aina pelkästään vapaana kaduilla ja ei ole minuakaan pelottanut, kun heitä ei ihmiset kiinnosta yhtään. Välillä saatetaan käydä haistelemassa toisia koiria, mutta ovat kyllä todella hyvin koulutettuja. Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet todella iloisia ja avuliaita.

Hyvää viikonloppua kaikille! 












torstai 23. maaliskuuta 2017

Asettuminen Bilbaoon

Lentoni lähti maanantaina 12:50. Roni saatteli minut kentälle ja oltiin siellä hyvissä ajoin. Jännitys alkoi kunnolla vasta siellä ja kyllähän siinä itkukin pääsi. Olin noin puoli kolmelta Munchenissa. Jatkolennon oli tarkoitus lähteä puoli neljältä, mutta pääsimme syystä tai toisesta lähtemään vasta neljän jälkeen. Kuten ensimmäisessä postauksessani sanoin, korvani menevät aina todella lukkoon lentokoneessa ja kipu on välillä niin kova, että itku meinaa päästä. Ostin tätä varten 16€ maksavat painetta vähentävät korvatulpat, mutta ei ollut kyllä sen arvoista.


//pikkuusen meinas olla käsimatkatavaroitakin// Saksaa lentokoneesta kuvattuna// poseerausta Munchenissa// kerrankin oli jaloille tilaa!!

Bilbaoon päästyäni Susana ja hänen tyttärensä olivat minua vastassa. En juurikaan kuullut mitään ja mumisin vaan jotain omiani, kun en löytänyt sanoja. Susana on siis niin sanottu "mentorini" ja voin olla häneen yhteydessä missä tahansa asiassa. Hän lupasi viedä minua ja kahta muuta suomalaista tyttöä ensi viikolla Bilbao-kierrokselle, kunhan tytöt vaan saapuvat. Lähdimme kohti Ganbara-hostellia, jonka kautta majoitukseni oli varattu. Hostellilla on tällainen soluasunto, jossa on olohuone ja kolme makuuhuonetta, sekä keittiö ja pesuhuone. Meinasi olla raskasta tuoda 23 kiloa painavaa laukkua neljänteen kerrokseen, jossa ei ole hissiä. Susana lupasi kantaa aina joka toisen kerroksen, joten se vähän helpotti. 

Susana tarjosi vielä kyytiä kauppaan, jotta voisin käydä ostamassa jotain iltapalaa. Vähän sen jälkeen, kun tulin takaisin, kämppikseni saapuivat asunnolle. Siinä kohtaa paniikki vasta meinasikin iskeä, kun he tenttasivat minua minkä kerkesivät ja en meinannut saada sanaa suustani. Toinen heistä, on 27-vuotias Puolasta ja toinen 22-vuotias Englannista. Vanhempi työskentelee hostellissa ja nuorempi on ollut siellä töissä myös, mutta tällä hetkellä opettaa englantia opettajan apurina jossain koulussa.

Jo ensimmäinen reaktio asunnosta oli, että noh, vähän nyt oli erinäköinen mitä kuvissa, mutta kai täällä nyt tämän ajan pärjää. Myöhemmin kuitenkin huomasin, kuinka suihkun katto on ihan homeessa ja muutenkin siellä täällä homepilkkuja. Reagoin homeeseen todella helposti ja sen (tai sisäilmaongelmien) takia olen Ilmajoellakin aina kipeenä. Toivon siis todella, että pystyisin olemaan tässä asunnossa loppuun asti ilman, että alan suuremmin oireilemaan. Pari yötä täällä on ollut todella kylmä ja eilen ei tullut lämmintä vettä ollenkaan. Hetki sitten toinen kämppikseni sanoi, että tänne tulee huomenna joku huoltomies katsomaan tuota keittiössä olevaa masiinaa, jonka kautta lämmin vesi ilmeisesti tulee tms. Sanoin, ettei huoneeni patterikaan toimi, niin hän kertoi sen johtuvan tästä samasta syystä. Ilmeisesti ongelmat ovat aika yleisiä, mutta jos tällaista tapahtuu paljon, en tiedä kuinka kestän.

kuvia huoneestani ja muusta asunnosta
Selvisi huoneiston halvan hinnan salaisuus... :D



Rappukäytävä ja asunnon ovi




Tiistaina aamulla menin Casco Viejon aukiolle, jonne Susana tuli minua vastaan. Ostimme minulle metrokortin ja suuntasimme hänen koululleen. Ensin Susana halusi oppilaiden kirjoittavan erilaisia stereotypioita Suomesta. Moni vastasi Suomessa olevan kylmä, hyvä koulutusjärjestelmä sekä hyvännäköisiä, vaaleita ja pitkiä ihmisiä. Esitelmäni menivät ihan hyvin, turhaan jännitin niin paljoa! Oppilaat olivat mukavia ja sain muutaman tytön puhelinnumeronkin. Tarjosin heille suomalaisia herkkuja. Sisut, Tervaleijonat ja Turkin pippurit menivät monen suusta suoraa roskiin. Fazerin sininen suklaalevy meni noin kymmenessä minuutissa ja Sukulakut saivat myös paljon kehuja. Kaikilla oli hauskaa ja reaktiot olivat kyllä näkemisen arvoisia.




Metrokortti

Minä ja Susana hänen koulunsa edustalla// koulun käytäviä ja maisemia koulun ympäristöstä

Susana vei minut vielä lounaalle koulun piikkiin. En tiennyt juurikaan mitä olen tilaamassa, mutta jokainen annos oli ihan hyvää. Täällä menuun kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Tämä ravintola oli edullinen ja sieltä sai koko menun 10 eurolla. Täällä kaikki ihmettelee, miksi me syödään Suomessa jo niin aikaisin, kun täällä lounasaika on vasta noin kolmelta iltapäivällä. Kerroin Etelä-Pohjanmaan Opistossa päivällisen olevan jo klo 16, niin he kysyivät mennäänkö me heti sen jälkeen jo nukkumaan vai syödäänkö vielä sitten illalla jotain. Lounaan jälkeen Susana näytti tulevan työpaikkani ja lähdettiin metsästämään mulle espanjalaista liittymää puhelimeen, jolla voisin hoitaa asioita täällä ja esimerkiksi pitää yhteyttä uusien ihmisten kanssa. Saatiin minulle sim-kortti ja pystyn soittamaan sillä, mutta netti ei syystä tai toisesta toimi, kun vaan wifin kanssa. Susana sanoi, että täytyy sunnuntaina tai maanantaina mennä uudestaan sinne kauppaan ja koittaa selvittää, että mikä siinä on vialla. Pääsin ekaa kertaa menemään yksin metrolla takaisin Casco Viejoon. 


kotimatkalla





kotikatu, joka on mennessä metrolle pelkkää alamäkeä, mutta iltapäivällä tullessa noin 2 kilometriä ylämäkeä...

naapuritaloja

Keskiviikkona aamulla menin metrolla San Inazioon jossa tapasimme Susanan kanssa. Menimme koululle, jossa hän kävi asioita läpi rehtorin kanssa. Päivä oli poikkeuksellinen, koska 2-vuotiaiden luokkia on kolme, mutta ilmeisesti ns. lomautuksien tai muiden takia yhden luokan opettaja Rosana, ei ollut paikalla. Minun pitäisi olla Rosanan luokassa, joten keskiviikkona olinkin Nekanen ryhmässä. Tästä syystä kaikkia lapsiakaan ei oltu edes tuotu kouluun. Nekanen luokan avustaja (jonka nimeä en muista..) puhuu vähän englantia, joten hän on kertonut minulle esimerkiksi käytännön asioista. Hän myös opasti minut läheiseen baariin lounaalle, ja yritti kertoa mitä menut sisältävät. Se ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, mutta tiesin tilaavani kanaa ja jotain salaattia. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sain mahan täyteen.

Olen hieman yllättynyt muutamista asioista, mitä olen parin päivän aikana huomannut. Lapset ovat ulkoilemassa pelkällä takilla (täällä on ollut noin 8-12 astetta kahtena päivänä) ilman lakkeja, hanskoja tai ulkohousuja. He eivät ilmeisesti niitä edes omista, koska tulevat jo aamulla kouluun ilman niitä. Lapset eivät pese missään välissä käsiään, ennen ruokailua heille annetaan vaan kosteuspyyhe, jolla pyyhkivät kätensä ja naamansa. Keskiviikkona naureskelin kylläkin sille, kun yksi lapsi pyyhki lattioita, toinen sääriään ja kolmas nenäänsä tällä kosteuspyyhkeellä. Melkein kaikki ovat räkätaudissa ja räkä roikkuu suurimmalla osalla poskella lähes koko ajan. Vaipat vaihdetaan liukuhihnatyylillä ja kaikkien hiukset kammataan samalla kammalla. Vähän eri meininki kuin Suomessa. Aikuisten vessassakaan ei ole edes saippuaa, vaikka suurin osa aikuisista ei edes pese käsiään vessasta tultuaan... Käsidesi on ollut kovassa käytössä. Pesen aika tiuhaan tahtiin aina  Suomessa käsiäni, varsinkin tuollaisessa paikassa, jossa pöpöt leviävät kulovalkean tavoin.. :D Tässä asiassa hygieniaan ei siis panosteta, mutta joka päivä opettajat ja avustajat laittavat sellaiset pitkät paidat päälleen, ja kun tänään kysyin miksi, niin juuri sen takia ettei omat vaatteet mene sotkuun kun äkkiä niissä olisi kaikkia lasten eritteitä ja muutakin likaa.

Keskiviikkona moni lapsi meni kotiinsa syömään juuri näiden leikkausten takia. Koululle syömään jäävillä piti olla omat eväät mukanaan. Menin auttamaan syömisissä ja tämäkin oli mielestäni aika outoa, kun opettajat tai avustajat eivät itse tulleet sinne mukaan, vaan muutama aikuinen haki lapset (en tiedä onko ne jostain firmasta vai koulusta vai mistä, kun en ole kysynyt) syömään. Heillä oli kaikilla päässään myssyt ja valkoiset pitkät takit. Ilmeisesti jotain hygieniasyistä, en edes tiedä. Eilen olin ihan omilla vaatteilla, mutta tänään sain myös sellaiset. Lapsille siis tarjoillaan ruuat ja autetaan heitä syömään, jos heillä on vaikeuksia. Keskiviikkona lasten eväät olivat ihan laidasta laitaan, joillakin ranskalaisia ja nakkeja, joillakin keittoa yms. Tänään lapset sitten saivat kouluruuan. Alkuruoka oli ilmeisesti jotain papukeittoa, pääruoka kalaa ja jälkiruuaksi oli jogurtti. Lapset saavat ruuan kanssa vain vettä. Jos lapsi ei suostu syömään alkuruokaa, hän joutuu seisomaan tuolinsa taakse kädet kiinni tuolissa. En kielimuurin takia tiedä tarjotaanko heille silti pääruoka, mutta työntekijät täyttävät jokaisen kohdalla lapun, onko syönyt ruuan asteikolla 1-4 kuinka hyvin. 1 on koko lautanen tyhjäksi ja 4, ettei syönyt mitään. Niiden lasten kohdalla, jotka eivät syöneet alkuruokaa laitettiin 4 sekä pää- että alkuruuan kohdalle ja vasta jälkiruoka heille annettiin syötäväksi pöydässä. Lapset vievät laput sitten kotiin vanhemmilleen. Vähän kummastelin tätäkin tapaa. Sain itsekin tänään syödä kouluruuan eikä se kyllä hääppöistä ollutkaan.

Tänään Rosana oli paikalla, mutta olin siitä huolimatta Yolandan luokassa, kun heillä ei ollut avustajaa. Rosana puhui ihan ok englantia, mutta ylipäätään ihmiset puhuvat sitä täällä todella huonosti. Olen muutamaan otteeseen jutellut paikallisen englanninopettajan kanssa, joka haluaa ilmeisesti viedä minut näkemään eri paikkoja Bilbaossa viikonlopun aikana. On kuulemma huolissaan, kun olen täällä ihan yksin. :D


San Inazion aukio
Sateenvarjo on ollut kaveri :)
Kuvia koulusta







Koulu ulkoa
Tervetuloa
Ruokailussa avustavien vaatteet
Autoin tänään lapsia taiteilemaan 
Mallityö valmiista teoksesta

Kielimuurista huolimatta olen touhunnut jonkin verran lasten kanssa ja on meillä ollut ihan kivaakin. He katsovat aina kummallisena mitä ihmettä höpötän, kun puhun heille englantia ja välillä suomea. Päivien jälkeen olen ollut todella väsynyt, joten en ole jaksanut juurikaan tutustua kaupunkiin. Kotimatkalla olen kiertänyt vähän eri reittejä, mutta muuten en ole vielä uskaltanut mennä vaikka "uuteen"kaupunkiin tai kovin kauas vanhassa kaupungissa.

Espanjalainen parkkeeraustapa on täällä mielenkiintoinen. Auto jätetään hätävilkut päällä vaikka keskelle tietä. Lähes jokaisessa autossa on naarmuja ja lommoja siellä täällä. Parkkipaikat ovat joka puolella ihan täynnä, en edes tiedä missä ne kaikki ihmiset ovat. Lisäksi ovet avataan väärään suuntaan. :D Ihmettelen myös kauheaa kasaa lakanoita, joita sain hostellilta. Mitään muuta järkevää siinä ei ollutkaan kuin tyynynliina, tosin sekin auki molemmista päistä. Onneksi raahasin omat lakanat niin sain myös pussilakanan itselleni, kun täällähän ei semmoisten päälle ymmärretä.

Toivottavasti jaksoitte lukea, hyvää yötä! :)
- Iina



Paikallinen tapa kuivata pyykkiä, mun ikkunan allakin on tuollainen teline :D