lauantai 18. helmikuuta 2017

TJ 30

Moro!

Maanantaina lähtöön tasan kuukausi. Ammattikirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen (lue: kirjoittamisesta haaveilu) on vienyt todella paljon aikaa ja saanut stressitason pilviin, joten en ole vieläkään ehtinyt edes kunnolla sisäistämään, että olisin lähdössä johonkin.

Tällä viikolla selvisi asumiskuviotkin Bilbaossa. Muutan vanhaan kaupunkiin, josta pääsee kätevästi metrolla suoraan työpaikalle. Toivottavasti soluasuminen onnistuu Bilbaossa yhtä hyvin kuin Ilmajoella. :D Samassa asunnossa asuu siis kaksi muutakin opiskelijanaista, muuta heistä en tiedäkään.

Työpaikkani Bilbaossa tulee olemaan Ceip San Inazion koulu ja siellä menen 2-vuotiaiden ryhmään. Edellisen harjoitteluni suoritin lastensuojeluyksikössä 16-17-vuotiaiden nuorten kanssa, joten kohderyhmä muuttuu hieman. Mutta koen sen olevan ihan mukavaa, koska haastetta tulee varmasti jo itse matkustamisesta, työkavereiden kanssa saman kielen löytämisestä sekä uuden kulttuurin ymmärtämisestä. Uskon, että pelkällä elekielellä pääsee lasten kanssa pitkälle.

Itse matkustaminen ei jännitä juurikaan. Olen sen verran paljon matkustanut lentokoneella, joten sen kanssa ei muuta ongelmaa, kuin se, että korvani menevät joka ikinen kerta niin lukkoon, etten kuule kunnolla muutamaan päivään. Yksin en ole koskaan kuitenkaan mihinkään lentänyt, joten varmasti tarkistan terminaalit ja portit miljoonaan kertaan, että menen varmasti oikeaan paikkaan.

Pitäisi miettiä, mitä Suomi-tuliaisia veisin mennessäni, jotka kävisivät sekä lapsille että aikuisille. Onko ehdotuksia? 😌 Ja jos joku on käynyt Bilbaossa, voisi kertoa vähän omia kokemuksiaan.